Pelastaako piisami Pellilänsuon umpeenkasvulta?

Piisami on palannut Pellilänsuolle, voiko vieraslajista olla hyötyä alueen linnustolle? Kuvassa yksi alueen pesäkummuista.

Jokioisten Pellilänsuo on yksi Jokioisten tärkeimmistä lintupaikoista. Alue on vanha turvesuo, joka muutettiin 1990-luvun lopussa lintuvedeksi. Lintujärvi aikakautensa alkupuolella paikalla pesi runsaasti naurolokkeja ja näiden seuralaisena myös mm. mustakurkku-uikkuja. Alueella on monia vuosia pesinyt myös laulujoutsen.

Paikalla pesineet naurulokit katosivat melko yllättäen vuonna 2002, pesien rakentamisen jo alettua, minkä jälkeen paikka tietyiltä osin autioitui useaksi vuodeksi. Alue on ollut koko olemassa oloaikansa suosittu pistaytymiskohde mm. laulujoutsenten vuoksi. Pellilänsuolla on vuonna 1998 rakennettu lintutorni, josta pystyy tarkkailemaan aluetta.

Muutaman viime vuoden aikana alueen toisessa lammikossa, vanhassa kalanpoikasten kasvatuksessa käytettyssä luonnonravintolammikkossa, on alkanut huomattavissa määrin kasvaa osmankäämiä. Osmänkäämit ovat vallanneet muutamassa vuodessa runsaasti alaa, mutta alueella on edelleen myös runsaasti avovettä. Tilanne ei tässä mielessä ole vielä huolestuttava. Kuitenkin monessa vastaavanlaisessa tilanteessa on käynyt niin, että osmankäämit lopulta valtaavat koko alueen ja tätä voidaan pitää haitallisena avovettä tarvitseville linnuille.

Kuitenkin osmankäämien myötä naurulokki palasi Pellilänsuolle ja kolonia on vähitellen kasvussa. Naurulokkien myötä paikalla alkoi pesiä myös nokikanoja, lisäksi mustakurkku-uikuilla tuntuu menevän kohtuu hyvin. Kummallakin lajilla pesiviä pareja on useita ja poikasiakin näkyy vuosittain.

Kuluvana keväänä alueella alettiin tekemään havaintoja piisameista. Piisamihan oli aikanaan 1980 -luvulla ns. jokapaikan laji. Se muokkasia monia alueita huomattavasti avoimemmiksi. Pesäkekoja näkyi lähes kaikkialla. Laji taantui nopeasti 1990 -luvulla ja katosi lähes täysin. Piisami on Suomessa istuttettu vieraslaji ja tätä kautta se ei kuulu Suomen luontoon, joten sen katomista ei voi pitää tässä mielessä huonona asiana. Mielenkiintoinen kysymys on kuitenkin se, että voiko siitä olla hyötyä esimerkiksi Pellilänsuon kaltaisilla alueilla?

Tällä hetkellä Pellilänsuolla on ainakin kolme pesäkumpua, tuleva talvi ja kesä näyttävät mihin suuntaan Pellilänsuon kehitys jatkuu. Hyvässä lykyssä piisami pystyy pitämään alueen juuri sopivan avoimena, huonossa lykyssä se, joko syö kaikki osmankäämit ja katoaa ravinnon loputtua, tai se katoaa muusta syystä ja osmankäämit saavat ylivallan, jolloin asialle jouduttaisiin ihmisvoimin tekemään jotain. Monessa mielessä piisami voi olla niitä harvoja vieraslajeja, joista on enemmän hyötyä kuin haittaa.